Työsuhdepyörän veroetuuden poisto kaatoi pyöräkaupat - vai miten se lopulta menikään?

Niin sanotun polkupyöräedun verottomuus poistui käytöstä vuoden 2026 alusta. Aikaisemmin työnantaja pystyi antamaan työntekijälle 1 200 euroon asti verovapaata tuloa tarjoamalla työntekijälle polkupyörän, joko työnantajan omistamana tai leasingsopimuksella. Muutos aiheutti paljon hälyä, koska veroetuuden poistamisen väitettiin vähentävän työmatkapyöräilyä ja polkupyörien myyntiä ja sen johtavan polkupyöräliikkeiden konkursseihin. Veroetuutta kuitenkin kritisoitiin sillä, että veronmaksajien ei ole tarkoitus subventoida muiden ihmisten pyöräilyä ja veroetuudesta hyötyvät vain ne, jotka ovat jo aiemmin tehneet työmatkansa pyörällä, joten veroedun insentiivi on heikko siihen, että ihmiset ryhtyisivät ajamaan enemmän pyörällä.

Veroetuuden poistumisesta on siis kulunut nyt seitsemän kuukautta, mutta uutisartikkelit kertovat käytännössä päinvastaista tarinaa siitä, mitä vielä viime vuonna pahimmat veroetuudesta luopumisen vastustajat manasivat. MTV:n artikkelissa "Sähköpyöräilyn suosio kasvaa hintamuutoksen myötä – "Buumi on vasta alussa"" ¹ kerrotaan, että sähköpyörien hinnat ovat pudonneet jopa 20 prosenttia viime vuodesta ja pyörien myyntimäärä on kasvanut. Mitään massiivista polkupyöräliikkeiden konkurssiaaltoa ei ole myöskään raportoitu. Nykytilanteessakin on mahdollista saada työnantajalta polkupyöräetu, mutta se on verotettavaa tuloa kuten esimerkiksi tunnetumpi autoetu. Siltikin 1 500 euron edusta joutuu maksamaan satasia, joten se on edullinen keino hankkia polkupyörä, mikäli ajaa paljon työmatkoja.

Muistakin etuuksien verovapauksista on luovuttava

Polkupyöräetua tunnetumpia etuuksia ovat esimerkiksi lounasetu ja liikunta- ja kulttuurietu. Lounasedusta verotettava osuus on 75%, joten tuloverot ja sivukulut maksetaan vain tästä osuudesta. Liikunta- ja kulttuurietua taas voi maksaa vuodessa 400 euroa verovapaasti yhtä työntekijää kohden. Molemmat näistä ovat siis kevyemmin (tai ei ollenkaan) verotetuja etuuksia palkan ohella. Lounasedun hyöty työntekijälle riippuu myös siitä maksetaanko lounasetu osana palkkaa vai palkan päälle.

Lounasetu

Lounasedun verovapaa minimiarvo on 8.80 euroa ja maksimiarvo 14 euroa työpäivää kohden ². Valtio siis lähtökohtaisesti määrittää lounaan minimi- ja maksimihinnan. Lounaan ei kannata siis maksaa alle 8.80 euroa, koska silloin työntekijä ei saa käytettyä lounasetua, ja samaan aikaan hinnan kannattaa olla mahdollisimman lähellä 14 euroa, koska se on maksimisumma, jonka saa käyttää verovapaasti. Hintarajat siis määrittelevät lounasravintoloiden hinnoittelua ja ainoa keino kilpailla on laatu, jota ei voi myöskään nostaa loputtomiin, koska lounaalla on käytännössä hintakatto. Joka vuosi kun lounasedun maksimisummaa korotetaan myös lounasravintoloiden hinnat nousevat samaan tahtiin.

Tässä veroedussa häviäjänä on se, joka ei ruokaile lounasravintoloissa aktiivisesti. Jos työntekijä syö säännöllisesti lounasravintoloissa, on tietysti järkevää käyttää lounasetuutta, mutta harvoin lounaalla käyvä henkilö maksaa veroistaan tämänkin lystin.

Naurettavaa tässä verohimmelissä on myöskin se, että verottaja määrittelee sen, mikä lasketaan lounaaksi ja mikä ei. Esimerkiksi kaupasta ostettu valmisruoka ei ole lounas, vaikka se ylittäisi minimirajan, mutta kaupassa valmistettu valmiiksi pakattu ruoka on lounas.

– Rajanvedot siitä, missä kohtaa tietty tuote on ateria eikä elintarvike, on tapauskohtaista ja epäselvää. Esimerkiksi paistopisteeltä lounassalaatin yhteyteen ostettua leipää ei ole sallittua ostaa lounasedulla, mutta ravintoedulla saa ostaa kaupalle erikseen valmistetun täytetyn patongin. ³

Nämä verottajan rajaukset aiheuttavat vain lisätyötä kaupoille ja muille toimijoille, koska mitään teknistä rajausta ei ilmeisesti ole olemassa eli päätös siitä onko jokin tuote lounas vai ei jää myyjän harteille.

– Olemme myös ilmaisseet Verohallinnolle näkemyksemme, että teknisten rajoitteiden tulisi olla markkinastandardi ja ainut tapa valvoa ohjeistuksen toteutumista. Näin kassahenkilöstön ei tarvitsisi tehdä näitä päätöksiä, sillä nykyisellään kassahenkilöt tekevät viime kädessä päätökset siitä, mitä ravintoedulla saa ostaa, toki nojautuen ohjeistukseen sekä Verohallinnosta että Edenredistä, sanoo Poutiainen sähköpostissa.

Edenred katsoo, että kaupat tuntevat säännöt hyvin, mutta samalla lounasedun sääntöjen tulisi olla selkeämmät, jotta etujen käyttö olisi helpompaa. ³

Liikunta- ja kulttuurietu

400 euroa lisätuloa vuodessa omalla kohdallani tarkoittaisi noin 800 euron palkankorotusta vuositasolla eli yli 60 euroa kuukaudessa. Tällä kuukauden 60 eurolla pystyisin maksamaan kuntosalijäsenyyden ja rahaa jäisi vielä yli käyttää muuhunkin. Suomessa on kuitenkin työntekijöiden ansiotuloverotus vedetty niin kireälle, että tällaisia pieniä korvamerkittyjä verohelpotuksia on täytynyt ripotella sinne tänne, jotta ihmiset käyttäisivät edes jotain palveluja. Kun etuudet tietysti vanhenevat, on ne pakko käyttää edes johonkin, joten osa ihmisistä varmasti ostaa palveluja, joita he eivät ikinä kuitenkaan käytä.

Liikuntaedunkin tapauksessa Verottaja on tehnyt rajanvetoja siihen, mikä lasketaan liikuntapalveluksi ja mikä ei. Esimerkiksi uiminen (uimahallissa), darts, biljardi ja keilailu ovat liikuntaa, mutta avantouinti ei ⁴. Lisää vastaavia esimerkkejä löytyy varmasti listakaupalla. Tällainen rajanveto eri urheilumuotojen välillä on täysin mielivaltaista ja asettaa eri toimijat eriarvoiseen asemaan.

Poistetaan edut

Voitaisiinko nyt alkaa ajamaan sitä, että olisi aika luopua lounas-, liikunta- ja kulttuurieduista. Työnantajat maksavat maltaita etuuksien hallinnointia tekeville yrityksille kuten Edenred vain sen takia, että valtio on vetänyt työntekijöiden verotuksen niin kireäksi, että on ollut pakko keksiä joitain pistemäisiä verohelpotuksia.

Lounas-, liikunta- ja kulttuuriedun järjestelmät ovat myös kalliita näiden palveluiden järjestäjille, koska esimerkiksi Epassi niistää jokaisesta lounasravintolan transaktiosta 3.5% palvelumaksua ja liikunta- ja kulttuurietuuden osalta yritykseltä veloitetaan jopa 5%. 14 euron lounaasta tämä tarkoittaa siis 49 senttiä pelkkää palvelumaksua.

Voin ihan täysin väittää, että lounasravintoloiden hinta ja laatu paranisivat, mikäli lounasetu poistettaisiin. Vapaampi hinnoittelu toisi lounasta tarjoaville ravintoloille enemmän mahdollisuuksia kehittää palvelua siihen suuntaan mihin yritys itse haluaa. Lisäksi ne, jotka ovat enemmän kauppojen lounasruokien kuluttajia, saisivat ostaa vapaasti mitä tahansa lounasta kaupasta ilman, että valtio ja verottaja ohjaisivat kuluttajaa valitsemaan kaupassa täytetyn patongin sen toisen osapuolen valmistajalta tulleen patongin sijasta. Myös melkein 50 sentin lisäkate per lounasannos olisi varmasti lounasravintoloille hyvä lisä.

Liikuntaedun 400 eurolle varmasti jokainen keksisi itselleen parempaa käyttöä, mikäli se kilahtaisi tilille puhtaana rahana. Liikuntaedun insentiivistä käyttää palveluita ja sen vaikutusta kansanterveyteen ei kai koskaan ole tutkittu, joten korttia siitä, että kansanterveys vaarantuu, jos ihmiset eivät saa 400 euroa verovapaata rahaa korvamerkittynä liikuntaan, on turha vetää mistään hihasta. Varsinkin kun sitäkin rahaa voidaan käyttää myös esimerkiksi elokuvateatterissa istumiseen.

Vähemmän valtionriippuvuutta

Mitä tässä koitan alleviivata on se, että Suomessa pitäisi pystyä irtautumaan valtion ohjauksesta ihmisten yksityiselämässä. Valtion ja joidenkin valtiouskovaisten mukaan emme ilmeisesti pysty käymään kuntosalilla tai syömään lounasta ilman, että valtio ohjaa ihmisiä tekemään näitä asioita verovapauksilla ja muilla eduilla.

Valitettavasti suunta kuitenkin näyttää olevan toinen ainakin liikunta- ja kulttuurietuuden osalta. Lobbarit lobbaavat 400 euron verovapaata summaa kasvatettavaksi, jopa 800 euroon, mikä on täysin järjetöntä. Kulta ry:n lausunnossa kerrotaan liikuntaedun olevan "työsuhde-etu, joka on käytössä enemmistössä työpaikoista". Etua totta kai käytetään paljon, koska se on selvä houkutin työntekijälle. Jos kilpaillulla alalla yritys ei käytä kaikkia mahdollisia palkitsemistyökaluja työntekijän houkuttelemiseksi tai pitämiseksi, niin yritys voi jäädä helposti altavastaajaksi rekrytointimarkkinoilla. Kyseessä on kuitenkin rahanarvoinen etu varsinkin niille, jotka käyttävät liikunta- ja kulttuuripalveluita aktiivisesti verotuesta huolimatta.

Edellä mainitussa lausunnossa totta kai sanotaan, että etu on tärkeä kansanterveydellisesti, koska ihmiset eivät tietenkään aiemmin ole liikkuneet ennen kuin liikuntasetelit keksittiin, eikä kulttuuriakaan kukaan ole harrastanut ennen kuin sen kuluttamisesta sai verohelpotuksia. Mitään tutkimuksia näihin väitteisiin ei tietysti viitattu...

Valtiontaloudellisesti puhutaan ilmeisesti yhteensä 30 miljoonan euron summasta, joka jää saamatta verovapaasta tulosta, joten isosta summasta ei sinänsä ole kyse. Nämä järjestelmät kuitenkin vääristävät kilpailua ja hintoja, koska jotkut palvelut, tuotteet ja palveluntarjoajat ovat rajattuina verovapauden ulkopuolelle. Lisäksi iso osa tässä järjestelmässä pyörivästä rahasta poistuu Edenredin kaltaisten isojen ulkomaisten yritysten tilille.

Osaisivatkohan suomalaiset jo vuonna 2026 elää ilman valtion ohjausta ja tehdä niin kuin itse haluavat?