Järjestörälssi Suomen edelle?

Kenellekään ei pitäisi enää tässä vaiheessa tulla yllätyksenä Suomen taloustilanne ja velkaantumisen vakava tila. Hallitus on tehnyt tarvittavia taloutta elvyttäviä toimia kuten verohelpotuksia ja menoleikkauksia, mutta toisaalta päinvastaisia toimia kuten yleisen arvonlisäverokannan korotuksia. Nyt on kuitenkin löytynyt uusi varsinkin pääministeripuolue Kokoomuksen kipukohta leikkauksissa. Sote-alan järjestöjen rahoitukseen eli ns. STEA-rahoitukseen Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin esittämät leikkaukset ovat aiheuttaneet kritiikkiä hallituskumppaneissa ja varsinkin Kokoomuksen edustajat ovat ottaneet äänekkäästi kantaa leikkauksia vastaan ¹.

Wille Rydman ehdotti tiukennuksia avustuskriteereihin, joiden perusteella STEA-rahoitusta jaetaan ja samalla rahoituksen kokonaismäärää leikattaisiin 84 miljoonaa euroa ¹. Kriteereissä rahoitusta kohdistetaan kohtaavaan toimintaan ja rahoituksen ulkopuolelle rajataan kokonaan järjestöt, joiden toiminta on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamis- tai neuvontatyöhön, eli käytännössä katto- ja keskusjärjestöt jäväät ilman rahoitusta ². Suurin kritiikki näitä muutoksia kohtaan heti aluksi koski sitä, että näitä päätöksiä ei oltu käsitelty hallituksen kesken, vaan ministeri Rydman oli tehnyt päätöksen yksin, joten ainakin joillekin hallituksen edustajille kyseiset leikkaukset tulivat epämiellyttävänä yllätyksenä.

Lobbari lobbaa

Yhtenä mediassa näkyvämpinä hahmoina kritisoimassa rahoituskriteerien muuttumista ja rahoituksen leikkaamista esiintyi Sosten (Sosiaali- ja terveysalan kattojärjestö) pääsihteeri Vertti Kiukas, joka valitteli sitä, että ei ollut saanut ministeri Wille Rydmanin kanssa keskusteluaikaa. Kiukas kuitenkin paljasti viestitelleensä pääministeri Orpon kanssa asiasta ja Orpon luvanneen hänelle, että Rydmanin muutokset käydään hallituksen kesken läpi ennen kuin niitä viedään eteenpäin ³⁴.

Kiukas siis juoksi heti pääministerin puheille kun Rydman kieltäytyi tapaamasta häntä. Toisaalta on outoa ja huolestuttavaa, että pääministeri Orpo on luvannut järjestöjen edustajille, että hallitus käsittelee ministerin tekemät päätökset ennen niiden toimeenpanoa. Tästä ei maalaudu kovin hyvää kuvaa siitä, minkälainen yhteys ja varsinkin Kokoomuksella on näihin järjestöihin ja niiden johtajiin. Vaikuttaa vähän siltä, että kun SDP:läinen Kiukas haluaa jotain, niin Kokoomuksen pääministeri on valmis toteuttamaan sen.

Hillotolpat vaarassa

Perussuomalaisethan on ainoa iso puolue, jolla ei ole merkittävää "hillotolppa" verkkostoa kuten muilla isoilla puoleilla SDP:llä, Kokoomuksella ja Keskustalla on, joten on ymmärrettävää, että järjestöihin kohdistettavat leikkaukset osuvat myös hallituskumppaneiden herkkiin kohtiin. On kuitenkin huolestuttavaa, että poliitikot ovat edelleen valmiita laittamaan oman ja puoleensa edun Suomen talouden ja velkaantumisen taittamisen edelle. Onko siis niin, että hallitus (Kokoomus) on valmis tekemään kaikkensa, jotta SDP:n ja Kokoomuksen järjestöjen hillotolpat säilyvät, mutta ei ole valmis tekemään tarvittavia toimenpiteitä, jotta Suomen talous saataisiin kuntoon? Varsinkin nämä katto- ja keskusjärjestöt eivät itsessään tuota mitään palveluita, vaan ne ovat lähinnä poliittisia vaikuttajia, jotka pyrkivät edistämään omia poliittisia tavoitteitaan, joten niiden rahoitus pitäisi olla ensisijaisesti leikkurissa.

Henkilökohtaisesti olen todella pettynyt Kokoomuksen reaktioon tässä asiassa, sillä Kokoomus on ollut viime vuosina se puolue, joka on väittänyt tekevänsä vastuullista talouspolitiikkaa ja olevan valmis tekemään vaikeitakin päätöksiä Suomen talouden eteen. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Kokoomus on valmis tekemään kaikkensa, jotta sen järjestöjen hillotolpat säilyvät, mutta ei ole valmis tekemään tarvittavia toimenpiteitä, jotta Suomen talous saataisiin kuntoon. Tästä asiasta hallituskriisin kehittäminen kertoo enemmän Kokoomuksen prioriteeteistä kuin siitä, että ministeri Rydmanin esittämät leikkaukset olisi pitänyt esitellä ensin hallituskumppaneille.

Rydmanin shakkimatti?

Lukisin myös, että tässä taustalla on myös se, että Rydman erotettiin Kokoomuksesta ja kyseessä on Rydmanin näpäytys Kokoomuksen suuntaan. Entisenä Kokoomuslaisena hän varmasti tietää Kokoomuksen kytkökset järjestöihin ja puolueen kipukohdat niihin liittyen. Tämän pelin Rydman kuitenkin on voittamassa 6-0, koska Kokoomuksella ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja: joko tehdään niin kuin Rydman on esittänyt ja Kokoomukselle tärkeistä järjestöistä leikataan tai Kokoomus pääministeripuolueena ajaa ministerin päätösten yli ja hallitus saattaa kaatua.

Tässäkin näytelmässä on nähty yksi asia mikä suomalaisessa politiikassa on rikki. Varsinkin isoilla puolueilla on omat järjestöverkostonsa, jotka ovat poliittisia vaikuttajia ja joiden tarkoitus on edistää puolueen poliittisia tavoitteita ja tarjota suojatyöpaikkoja politiikasta pudonneille puolueen jäsenille. Nämä järjestöt saavat merkittävää rahoitusta valtiolta, mutta eivät tuota mitään palveluita, vaan ne ovat lähinnä poliittisia vaikuttajia eli lobbareita.

Näihin järjestöihin kanavoidaan verovaroja montaa eri reittiä ja saman henkilöt jotka hyötyvät päätöksistä, ovat myös niitä jotka tekevät päätökset tai toinen henkilö on vähintään saman puolueen korkea-arvoinen jäsen. Samaan aikaan kun valtio velkaantuu miljardikaupalla, ei pääministeripuolue ole valmis leikkaamaan alle 100 miljoonaa järjestöjen rahoituksesta ilman vääntöä hallituskriisin partaalla.

Kokoomus ei valitettavasti ole pitkään aikaan esittänyt mitään esimerkkejä siitä, miksi kyseistä puoluetta kannattaisi äänestää tulevaisuudessa - päin vastoin esimerkkejä sitä vastaan tulee näköjään jatkuvasti.