Etätyöt pilaavat Suomen talouden?

Lokakuun alussa 6.10. Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin, jossa EK väittää etätyön heikentävän Suomen talouskasvua. EK:n jäsenyrityksilleen tekemän kyselyn perusteella 550:sta yrityksestä 56 %:ssa ajatellaan, että Suomessa suosittu etätyömalli hidastaa ainakin jonkin verran Suomen talouskasvua. Kuusi prosenttia yrityksistä ajattelee, että etätyö hidastaa talouskasvua erittäin merkittävästi. Vastaavasti vain neljä prosenttia ajattelee, että etätyö parantaa talouskasvua jonkin verran ja yksi prosentti ajattelee, että etätyö parantaa talouskasvua merkittävästi ja saman verran erittäin merkittävästi. EK perustelee HS:n artikkelissa etätyön talouskasvua hidastavaa vaikutusta sillä, että etätyötä tekevät ihmiset eivät käy lounaalla ravintoloissa tai kahviloissa sekä ostavat vähemmän vaatteita ja kuluttavat keskustojen palveluita muutenkin vähemmän.

Kysely pohjaa Eurostatin tekemään Labour Force Survey -kyselyyn, jossa käy ilmi, että vuonna 2024 Suomessa tehtiin eniten etätöitä Irlannin jälkeen koko EU:ssa. EU:n keskiarvo etätöitä tekevien määrässä on tilaston mukaan 8,9% kun Suomessa etätyötä tekevien osuus on 19,6%. Korkeimmillaan etätyön osuus on Suomessa ollut 2020, eli koronapandemian alkuvuosina, jolloin etätyötä teki 25,1% suomalaisista työntekijöistä. Sittemmin osuus on tippunut parin prosenttiyksikön vauhtia joka vuosi. Ennen koronaa 2019 Suomessa luku oli 14,1%, joten etätyön osuus on edelleen 5%-yksikköä korkeammalla (47%) kuin ennen etätyö "buumia".

Muita etätyötä vastustavia tahoja

Viime vuonna 26.9. Helsingin Sanomien artikkelissa Loppu etätöille Spondan toimitusjohtaja Christian Hohenthal väitti, että etätyö vaikuttaa negatiivisesti yrityksiin ja sitä kautta koko Suomen talouteen. Hohenthalin mukaan etätyö heikentää yritysten innovointikykyä, mikä sitten johtaa yrityksien ongelmiin. Tähän ratkaisuna tarjotaan ihmisten palaamista takaisin toimistolle.

Erikoista on, että artikkeliin on haastateltu kiinteistöyhtiön toimitusjohtajaa. Spondan omien sivujen mukaan "Omistamme, vuokraamme ja kehitämme toimisto-, liiketila- ja kauppakeskuskiinteistöjä Suomen suurimmissa kaupungeissa ja kasvukeskuksissa" eli yrityksen toiminta on vahvasti kiinteistöjen ja toimitilojen vuokraamiseen liittyvää. Spondan talousluvuista käy hyvin ilmi se, miksi yrityksen toimitusjohtaja on vahvasti etätyötä vastaan. Vuonna 2020, eli etätyön lisääntymisen alkuvuonna Spondan (konserni) liikevaihto oli 194 miljoonaa euroa kun edellisvuonna 2024 liikevaihto oli tippunut 166 miljoonaan euroon. Konsernin liiketulos on myös kääntynyt vuoden 2020 44 miljoonasta eurosta 41 miljoonaa euroa tappiolliseksi.

Aikavälillä 2020-2024 liiketuloksen ja -vaihdon lisäksi konsernin omavaraisuusaste ja tase on heikentynyt, mikä kertoo todennäköisesti siitä, että konsernin omistamien kiinteistöjen arvoja on jouduttu kirjaamaan alas. Lisäksi oman takaiskun korona-aikaan antoi myös korkojen nousu, joka on nostanut kiinteistöjen rahoituskuluja.

Kuinka paljon tästä Spondan talousongelmista voidaan laittaa etätyön piikkiin on vaikea sanoa, mutta yrityksen liiketoiminta on vahvasti riippuvainen siitä, miten paljon yritykset tarvitsevat toimistotilaa. Etätyön lisääntyminen on vähentänyt tarvetta vuokrata toimitiloja, mikä on varmasti näkynyt suoraan Spondan talousluvuissa.

Toimitilojen tarpeen väheneminen on tietysti useamman syyn takana ja etätyö on vain yksi niistä. Varsinkin Helsingin suunnalta kuulee puhetta siitä, että yritykset siirtyvät kauemmaksi Helsingin keskustasta, koska asiakkaiden ja työntekijöiden kulkemisesta keskustaan on tullut liian hankalaa. Myös täällä omalla autolla kulkiessa pysäköinnistä on tehty todella kallista, joten toimistolla pakon takia käyvät joutuvat maksamaan enemmän työssäkäynnistään.

Kelassa toimistopakko aiheuttaa tyytymättömyyttä

Iltalehdessä 4.11. julkaistussa artikkelissa Lasse Lehtosen käytös kuohuttaa Kelassa – ”Karannut lapasesta” kerrotaan, että Lasse Lehtisen sanelevasta ja jopa provosoivasta johtamistyylistä ei tykätä henkilöstön keskuudessa. Varsinkin etätyöt ja niiden rajaaminen on aiheuttanut tyytymättömyyttä Kelan työntekijöissä, koska etätöitä on uuden linjauksen mukaan rajattu siten, että työntekijän on tultava toimistolle kerran viikossa eli noin neljä kertaa kuukaudessa.

Iltalehden haastateltujen perusteella Kelassa on aiemmin annettu ymmärtää, että etätyö on lisännyt tehokkuutta ja esimerkiksi vähentänyt sairaspoissaoloja, mutta Lehtosen aloittamisen jälkeen etätyön tekemistä on alettu taas rajata. Toimistopakko hankaloittaa niiden työntekijöiden, ketkä ovat muuttaneet toiselle paikkakunnalle kauemmas toimistosta etätyön mahdollistamana tai kenen paikkakunnalta on lopetettu Kelan toimisto kokonaan, elämää, koska työmatka voi olla pitkäkin.

Mitä olen mieltä etätyöstä?

Itse olen tietysti hyvin jäävi arvioimaan etätyötä, koska toimistolla olen istunut IT-urallani vain alle vuoden ennen kuin jäin kokoaikaisesti etätöihin. Töitä olen tehnyt alalla hieman alle 10 vuotta ja työnantajia on matkan varrelle mahtunut neljä, joista kaksi oli samalla paikkakunnalla. Molempiin toisella paikkakunnalla oleviin työpaikkoihin oli noin 200 kilometriä matkaa. Aikaisemman työnantajan toimistolla tuli käytyä useammin, koska olen kotoisin siltä paikkakunnalta, joten asiointia siellä suunnalla oli useammin. Nykyisessä työpaikassa olen käynyt kerran hakemassa työvälineet ja sen jälkeen toimistokin on vaihtanut paikkaa, mutta en ole ehtinyt käydä tutustumassa uuteen toimistoon.

Mielestäni yritysten pitäisi antaa työntekijöille vapaus päättää itse, missä he haluavat työtään tehdä. Toki on työtehtäviä ja tilanteita, joissa fyysinen läsnäolo on välttämätöntä, mutta muuten työntekijöiden pitäisi voida itse päättää, tekevätkö he työt kotoa käsin vai toimistolta. Etätyö ei välttämättä sovi yhdelle ja "läsnätyö" ei välttämättä sovi toiselle, joten joustavuus on avainasemassa. Yritysten pitäisi keskittyä enemmän työn tuloksiin ja tavoitteiden saavuttamiseen kuin siihen, missä työntekijä fyysisesti on.

Etätyöstä tulisi kuitenkin sopia sitovammin, jolloin kumpikaan osapuoli ei voi muuttaa mieltään yhtäkkiä, kuten Kelan tapauksessa on käynyt. Jos työntekijöille annetaan lupa tehdä etätyötä, niin sen oikeuden poisottaminen ei pitäisi onnistua sopimatta - näin ollen etötyöstä olisi pitänyt sopia jo aiemmin ja tarkemmin. En todellakaan ole kovin AY-liike myönteinen, mutta tällainen työnantajan yksipuolinen päätös on mielestäni väärin ja asiasta pitäisi sopia selvästi työntekijöiden ja työnantajan välillä. Näinkin pitkään jatkuneen etätyön aikana työntekijät ovat suunnitelleet elämänsä sen mukaan, joten äkillinen muutos aiheuttaa varmasti monille ongelmia.

Itse en todennäköisesti ottaisi vastaan työtä yrityksestä, joka vaatisi kiinteätä paikallaolomäärää toimistolla. Voin satunnaisesti käydä toimistolla sovitusti, mutta en halua sitoutua mihinkään "2-3 kertaa viikossa toimistolle" malliin.

Etätyötä vastustavia argumentteja

Etätyötä vastustavista argumenteista tulee heti mieleen korona-ajan yleisimmät kommentit siitä, että etätöissä ihmiset vain pyykkäävät ja tekevät muita kodinhoidollisia töitä, eivätkä hoida omia työtehtäviään sekä nykyäänkin vielä esiintyvä argumentti siitä, että tiedonsiirto on heikompaa vanhoilta työntekijöiltä uusille, jos kaikki ovat etänä. Eli kun ihmiset eivät ole fyysisesti esimiehen ja muiden työntekijöiden katseen alla, niin työntekijä keksii helposti muuta tekemistä ja työnteon tehokkuus kärsii ja uusia työntekijöitä ei saada samalla tavalla sisään yritykseen.

Argumenttejahan on helppo heitellä, mutta en ole nähnyt yhdenkään yrityksen julkaisevan mitään konkreettista tilastoa siitä, miten etätyö olisi vaikuttanut negatiivisesti työntekoon. Kuten jo Kelan tapauksessa oli todettu, etätyö on lisännyt tehokkuutta ja vähentänyt sairaspoissaoloja, mutta päinvastaisia tilastoja ei ole esitetty. Se, että ihmiset saattavat tehdä muita kotitöitä etätyössä, on varmasti totta - voi olla, että itsekin näin toimin joskus - mutta jos työntekijä hoitaa työnsä ajallaan ja sovitusti, niin fyysisellä sijainnilla ei pitäisi olla mitään merkitystä. Sitä ei ikinä haluta huomioida, että toimistolla olevat ihmiset käyttävät työaikaansa keskusteluun ja kahvin juontiin, mitkä eivät liity työhön mitenkään, mutta sitä ei tunnuta pitävän negatiivisena asiana, koska työt tulee hoidettua joka tapauksessa. Väittäisin jopa, että ihmiset saattavat tehdä helpommin enemmän töitä etätyössä, koska työajan ulkopuolella on helpompi napata vielä jokin pieni työtehtävä hoidettavaksi, kun ei tarvitse lähteä toimistolle.

Mitä tulee tiedonsiirtoon, niin nykyaikaiset työkalut mahdollistavat erittäin hyvin tiedon jakamisen etänäkin. Mikäli yrityksen "hiljaista tietoa" tai muuta tärkeää osaamista on vain tiettyjen henkilöiden päässä, niin ongelma on enemmän yrityksen dokumentaatiossa ja prosesseissa kuin etätyössä sinänsä. Näissä tapauksissa yrityksen johtajana miettisin, että mitä jos näille tärkeille työntekijöille tapahtuisi jotain, miten yritys selviäisi ilman heitä? Tällöin pitäisi miettiä, miten tieto saadaan jaettua paremmin koko organisaatioon ja dokumentoitua sen kaikkien saataville. Tämä on valitettavan tosi skenaario IT-alalla, jossa tietyt avainhenkilöt saattavat olla ainoita, jotka osaavat ylläpitää tiettyjä järjestelmiä tai prosesseja. Yleensä nämä järjestelmät ovat hyvin vanhoja ns. legacy-järjestelmiä, joita kukaan muu ei osaa (eikä halua) ylläpitää. Homma muuttuu tietysti sillon, jos käsiteltävä data on sellaista mitä ei saa viedä toimistolta ulos kuten salassa pidettävä tieto, mutta nämä tapaukset ovat varmasti harvinaisempia.

Sinänsä edellä mainitut argumentit pohjaavat oikeaan huoleen ja riskiin, mutta ratkaisu ei ole pakottaa ihmisiä töihin toimistolle, vaan parantaa prosesseja tiedon siirtymiseen ja mitata työntekoa konkreettisin mittarein, ei sen perusteella, missä työntekijä fyysisesti istuu. Työnantajien tulisi tarkemmin määritellä ne säännöt joiden mukaan etätyötä tehdään, jotta työntekijät tietävät mitä heiltä odotetaan. Pidätän kuitenkin työnantajalla oikeuden vaatia fyysistä läsnäoloa toimistolla silloin, kun se on tarpeen ja vaikka kieltää etätyö kokonaan, mikäli se jostain syystä nähdään tarpeelliseksi. Kuitenkaan sääntöjen muuttaminen työnantajan suunnalta ensin 100% sallivaksi ja sitten takaisin rajoitetuksi ei ole reilua työntekijöitä kohtaan.

En usko esimerkiksi Kelan tapauksessa yhden pakollisen toimistopäivän tuovan yhtään mitään lisäarvoa työlle, vaan nettovaikutukset ovat vain negatiivisia, joten olisi mielinkiintoista nähdä lukuja ja laskelmia miten tähän malliin on päästy. Toisaalta myös mietin, että miten Kelalla voi olla edelleen yli 8000 työntekijää, koska suurinosa kaavamaisesta tukienkäsittelystä olisi yksinkertaisesti automatisoitavissa nykyaikaisilla järjestelmillä. Jopa kuittien, pankkitositteiden jne. lukeminen onnistuu koneellisesti nykyään varmasti tarkemmin ja nopeammin kuin ihmisellä. Yleensä tällaisissa tapauksissa pelätään tietokoneen tekemiä virheitä ja niistä seuraavia valituksia, mutta uskaltaisin väittää, että koneen tekemät virheet olisivat harvinaisempia, joten kokonaistyömäärä varmasti tippuisi huomattavasti varsinkin kun tositteiden läpikäymisestä vapautunut aika voitaisiin käyttää virhetapausten korjaamiseen.

Automatisointi tietysti aiheuttaa työntekijöissä vastustusta, koska se tarkoittaisi huomattavia irtisanomisia etuuksien käsittelyyn, mutta julkisen puolen ja siihen liittyvien instanssien tarkoitus ei mielestäni ole työllistää ihmisiä vaan hoitaa niille osoitettuja tehtäviä mahdollisimman tehokkaasti. Jos tehtävät voidaan hoitaa koneellisesti, niin se on mielestäni parempi vaihtoehto.

Etätyön vaikutukset omaan elämään

Itse koen etätyön erittäin positiivisena asiana omassa elämässäni. Säästän työmatkoissa aikaa ja rahaa, koska minun ei tarvitse käyttää rahaa julkiseen liikenteeseen tai polttoaineeseen ja pysäköintimaksuihin. Pelkästään lähimmälle bussipysäkille käveleminen kotoa vie noin 15 minuuttia ja matka bussilla keskustaan noin 30 minuuttia. Aikaa säästyy helposti yli tunti päivässä, kun ei tarvitse matkustaa toimistolle ja takaisin. Voin myös paremmin jaksottaa omaa työtäni ja nykyisen työn hyvin vapaiden työaikojen kanssa se on helppoa. Yhtenä päivänä voin aloittaa aamulla 6.00 ja lopettaa 14.00 ja seuraavana päivänä aloittaa kello 8 ja tehdä työt useammassa pätkässä, jos tarvitsee hoitaa omia asioita päivän aikana. Kunhan osallistun yhteisiin palavereihin annettuna aikana, muu aikataulu on tehtävissä itse. Voisin tietysti lähteä toimistoltakin kesken työpäivän hoitamaan omia asioita, mutta etätyössä se on helpompaa ja todennäköisesti nopeampaa, jos päämäärä ei sattuisi olemaan suoraan toimiston lähettyvillä, mutta varsinkin julkisilla kulkiessa asioiden hoitaminen olisi todella hidasta ja hankalaa.

Vaikka tekisin normaalia "8-16" työaikaa, säästäisin silti tunnin tai enemmän pelkästään työmatkoissa. Se tuntikin on pitkä aika arkipäivänä ja siinä ajassa tekee vaikka päivän ruoat valmiiksi tai ehtii käydä kaupassa. Työmatkojen poisjäänti myös vähentää stressiä ja parantaa jaksamista, koska työpäivän jälkeen ei ole enää sitä "pakollista" työmatkaa hoidettavana. Voin myös nukkua pitempään, koska ei tarvitse herätä aikaisemmin työmatkaa varten. Kävisin totta kai toimistollakin useammin, jos se sijaitsisi samalla paikkakunnalla, mutta 200 kilometrin kulkeminen vain toimistolla käymisen takia ei ole houkuttelevaa.

En siis ole luopumassa oikeudestani etätyöhön ja parempaan oman työajan ja elämän aikatauluttamiseen. Pyrin itseassa vielä suurempaan vapauteen työaikojen suhteen, mutta se vaatii oman yrityksen perustamisen ja yritystoiminnan kannattavaksi saamiseen. Tällä hetkellä elämä on töiden lisäksi aika hektistä, joten vapaa-aikaa on rajatusti ja tämän haaveen edistäminen on hidasta. Näen kuitenkin niin, että en tule olemaan palkkatöissä enää kahden vuoden kuluttua.