Hallituksen kriisi

Toiseksi suurimman hallituspuolueen Perussuomalaisten edustaja Teemu Keskisalo puhui Suomeen tulevista maahanmuuttajista heikkolaatuisina ja puhui väestönvaihtoteoriasta Ylen A-studiossa 27.8. Asiasta syntyi taas uusi rasismikohu, johon myös Petteri Orpo joutui pääministerin paikalta ottamaan kantaa. Orpo ilmoitti, että hallituksen budjettiriihtä ei saada päätökseen ennen kuin asia on käsitelty hallituspuolueiden kesken.

Kohu on todella erikoinen ja turha ja siltä olisi voinut välttyä, jos Orpo olisi ottanut asiaan heti kantaa esimerkiksi sanomalla, että Keskisarjan sanamuodot olivat huonoja ja asia on jo käsitelty hallituksen sisällä. Sen sijaan Orpo otti sen tien, joka johti suurempaan kohuun ja asian puimiseen julkisena mediassa. Lisäksi kohun vatvominen haittasi hallituksen toimintaa ja budjettiriihen läpivienti venyi alkuperäisestä. Luulisi, että hallituspuolueiden edustajilla olisi parempaa ja tärkeämpää tekemistä kuin käydä läpi täysin turhia rasismikohuja.

Hallituksessa on ollut vääntö siitä mistä leikataan ja mitä veroja korotetaan alijäämän kuromiseksi umpeen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että varsinkin Kokoomuksen, RKP:n ja PS:n välillä on ollut erimielisyyksiä siitä mitkä ovat mahdollisia leikkauskohteita. Varsinkin RKP ilakoi jo torpanneensa Purran ehdottamat leikkaukset järjestöjen rahoitukseen.

Loppujen lopuksi reilun miljardin euron sopeutukset saadaan aikaiseksi seuraavasti (miljoonaa euroa) ¹:

• Korkotukilainavaltuudet 365
• Haittaverot ja hyvätuloiset eläkeläiset 176
• Yritystuet 172
• Eläkerahaston ja Metsähallituksen tuloutukset 128
• T&K-rahoitus 120
• Kela-korvaukset 120
• Kehitysyhteistyö ja kotouttaminen 70
• Sote-erikoistumiskoulutus + lääkekorvaukset 60
• Virastojen toimintamenot 25

Miljardin sopeutus on kuitenkin täysin riittämätön sillä pelkästään valtion velan korot ovat tänä vuonna lähes 3,5 miljardia euroa ². Valitettavasti näyttää siltä, että Kokoomuksella ei ole halua leikata tarpeeksi sieltä mistä leikattavaa löytyisi eli järjestöjen rahoituksesta sekä yritystuista. Veronkorotuksia tässä vaiheessa ei todellakaan voi enää tehdä.

Hallituksen heikko lopun alku

Valitettavasti tämä hallituksen jälkimmäinen kaksivuotinen on alkanut heikosti. Riikka Purra valtiovarainministerin paikalta toi kesän aikana julkisuuteen leikkauslistan, jonka päähallituspuolue Kokoomus ampui käytännössä alas kokonaan ja heti. Kokoomukselle ei ilmeisesti kelvannut Purran ehdottamat leikkaukset järjestöjen rahoitukseen sekä ilmeisesti kehitysavun ja kiintiöpakolaisista leikkaaminen oli kova pala. Pidän tätä hyvin erikoisena käyttäytymisenä Kokoomuksen puolelta, koska hallitus on jo leikannut esimerkiksi sosiaaliturvasta. Ilmeisesti Kokoomus (ja RKP) arvottavat kehitysavun ja kiintiöpakolaiset omien kansalaisten edelle. Tämän lisäksi kolmannen sektorin "kansalaisjärjestöille" jaetut rahat häviävät usein järjestöjen henkilökuluihin ja hallitusten palkkioihin. Kansalaisjärjestö on lainausmerkeissä sen takia, että en pidä järjestöä kovin "kansalaisjärjestönä", mikäli sen rahoitus on suurimmaksi osaksi tai täysin riippuvainen valtion ja kuntien rahoituksesta.

Valtion budjetin alijäämä

Valtion budjetti on edelleen hyvin alijäämäinen ja pelkästään valtion velan korot ovat tänä vuonna miltei 3,5 miljardia euroa ². Tähän suhteutettuna hallituksen ilmoilla olleet miljardin euron lisäsopeutukset ovat vain murto osa todellisesta sopeutustarpeesta ³. Pelkällä leikkaamisella ei tätä alijäämää saada realistisesti ikinä katettua - realistisesti sen takia, että yksikään puolue ei ole valmis leikkaamaan tarpeeksi esimerkiksi kolmannelta sektorilta sekä muista valtion ydintehtävien ulkopuolisista menoista. Nostan vaihteeksi esiin Liberaalipuolueen leikkauslistan, jossa leikattiin koko valtion budjetin alijäämän edestä koskematta sosiaaliturvaan. Tämä ei kuitenkaan tule olemaan koskaan mahdollista, koska kansanedustajilla ja puolueilla on liikaa menetettävää omista eduistaan.

Vaihtoehdoksi valtion talouden pelastumiselle on siis vain talouskasvu tai IMF:n troikan suorittama tasapainotus. Arvonlisäverojen korotus ja muut vastaavat keinot eivät kuitenkaan ainakaan paranna talouskasvua, joten kovin hyvät näkymät Suomen valtion taloudella ei ole. Kovin montaa hallituskautta tämä tilanne ei voi enää jatkua, koska julkisyhteisöjen velka on jo yli 80% BKT:sta ja hyvinvointialueiden budjetit ovat alijäämäisiä. Pelkästään valtion velkakin on jo yli 60%, eikä velkaantumisastetta ole saatu taitettua viimeiseen kahteen hallituskauteen ⁴. Syynä tähän on myös se, että Suomessa ei ole nähty realistista talouskasvua sitten vuoden 2007 finanssikriisin.

Länsinaapurissa osataan

Ruotsin hallitus on kertonut laskevansa useita veroja ja esimerkiksi ruoan arvonlisävero on puolittumassa kuuteen prosenttiin nykyisestä kahdestatoista prosentista. Suomen hallitus ei kyennyt muuhun kuin hienosäätöön tässäkin asiassa ja laskee ruoan arvonlisäverokantaa Suomessa jopa 0.5%-yksikköä (14% -> 13.5%). Ilmeisesti myös Ruotsin yleistä arvonlisäveroa ollaan pudottamassa sekä palkkojen ja sähkön verotusta laskemassa. Huomion vuoksi mainittakoon, että suurin muutos alaspäin arvonlisäverokannassa Suomessa on ollut vuonna 1998 elintarvikkeiden arvonlisäverokannan lasku 17%:sta 12%:iin ⁵. Muutoin muutokset ovat olleet lähinnä prosentin hilaamista ylöspäin yksi prosentti kerrallaan. Vaikka Ruotsin ruoan verotuksen laskeminen on ilmeisesti väliaikainen toimi, pitäisi Suomessa uskaltaa kokeilla vastaavia verohelpotuksia. Hallituksen pitäisi laskea veroja reilusti heti hallituskauden alussa, vaikka väliaikaisesti, jotta voitaisiin kokeilla välillä jotain uutta talouden elvyttämiseksi. Mikäli veroprosenttien tiputtaminen ei merkittävästi vähennä verotuloja, pitäisi kokeilusta tehdä pysyvää. Suomessa ei nähtävästi kuitenkaan ole uskallusta kokeilla mitään muuta väliaikaista kuin veronkorotuksia ja lisäveroja (solidaarisuusvero, autovero, ajoneuvovero...).

Seuraavat kaksi vuotta

Valitettavasti en odota hallitukselta merkittäviä tekoja enää seuraavan kahden vuoden aikana. Kokoomus pyrkii petaamaan itselleen edes kakkospaikan seuraavissa eduskuntavaaleissa 2027. Tällä hetkellä SDP:n kaula Kokoomukseen näyttää sen verran suurelta, että sitä ei leikkauspolitiikalla kurota umpeen. Pidän itse Kokoomuksen politiikkaa todella epäonnistuneena, koska edellisten vaalien sloganina oli velkaantumisen lopettaminen, mutta puolue ei ole pääministeripuolueena kyennyt kattamaan edes valtion korkomenoja. Lisäksi jatkuva Palestiinan symppaaminen ja Palestiinan valtion tunnustamisen ilmoilla pito on aivan käsittämätöntä politiikkaa. Puolueen politiikka on nyt siis suututtanut ne ketkä halusivat valtion talouden kuntoon ja ne ketkä eivät halunneet kovia leikkauksia. Siihen päälle vielä vasemmiston kanssa vehkeily Palestiina-asialla, niin ei ole ihme, että kannatus on laskussa.

Koko äänestysikäni olen eduskuntavaaleissa äänestänyt Kokoomuksen ehdokkaita, mutta vaikuttaa siltä, että seuraavissa vaaleissa tulen äänestämään toisin. Ainakin niin pitkään, kuin Petteri Orpo toimii Kokoomuksen puheenjohtajan, ei ole odotettavissa kovin suurta parannusta Kokoomuksen politiikkaan. Orpo on osoittautunut todella heikoksi pääministeriksi ja puolueen puheenjohtajaksi. Toivottavasti Kokoomus löytää itselleen uuden puheenjohtajan ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Toinen valtava pettymys on ollut aikaisemmin erinomaisena pitämäni Elina Valtonen, joka on ulkoministerinä tehnyt käsittämättömiä lausuntoja Israelista ja Palestiinasta ja kääntynyt Israelia vastaan. Tällaista ulkopolitiikka odottaisi esimerkiksi Erkki Tuomiojalta, mutta ei oikeistolaiselta ulkoministeriltä.

Ei hyvältä näytä...